Kirjoittaja analysoi kaksikymmentä subjektiivisesti kiistatta parasta musiikkikappaletta ruotsalaiselta, noin vuodesta 1972 noin vuoteen 1982 toimineelta laulu- ja soitinyhtyeeltä tähän kohdistuneen ihailunsa kaksikymmenvuotisjuhlavuoden päätteeksi. Kappaleet eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, paitsi että jos ne kuuntelee tässä järjestyksessä Spotify-soittolistassa, saman aikakauden tai levyn kappaleita ei pitäisi tulla peräkkäin.
9. Kultakutri etsii tähteyttään
Abban jälkeen Björn Ulvaeus ja Benny Andersson ovat tulleet tunnetuiksi musikaalisäveltäjinä. Ensin syntyi kylmän sodan raja-aidoista, rakkaudesta ja šakinpeluusta kertonut Chess (1986, yhteistyössä Tim Ricen kanssa), sitten alun perin vain Ruotsin markkinoille suunnattu maastamuuttajatarina Kristina från Duvemåla (1995) ja lopulta "musikaali, jota he eivät tienneet säveltäneensä", höpsö ja harmiton perhesuhdefarssi Mamma Mia! (2005). Näistä taiteellisesti kunnianhimoisin, lähes oopperamainen on Kristina från Duvemåla, suurin yleisömenestys puolestaan kevyt ja helppo Mamma Mia!, joka näyttäisi vähitellen etabloituvan jopa jonkinlaiseksi Lontoon ja Broadwayn musikaaliskenen kestosuosikiksi. Näiden ääripäiden väliin sijoittuva Chess pyöri kyllä jonkin aikaa Lontoossa mutta ei onnistunut herättämään kiinnostusta Broadwayllä.
Anderssonin ja Ulvaeuksen ura musikaalien parissa alkoi kuitenkin jo kymmenisen vuotta ennen ensimmäistäkään Broadway-näytöstä. Pari nimittäin kirjoitti Abban vuoden 1977 kiertuetta varten "minimusikaalin" The Girl with the Golden Hair. Sen tarina on yksinkertainen: pikkukaupungin tyttö osaa laulaa ja saa tilaisuuden tulla tähdeksi. Tyttö empii, heittäytyy sitten mukaan ja saa pian huomata, miten tähteydestä tulee vankila, ei vapautta.
Alle puolituntinen minimusikaali esitettiin osana Abban konsertteja. Päähenkilön roolia näyttelivät sekä Agnetha että Frida; heidät oli puettu identtisiin asuihin ja peruukkiin. Minimusikaali, jonka oli tarkoitus esitellä tuolloin uutta tuotantoa, koostui neljästä kappaleesta - Thank You for the Musicista, I Wonderista, Get on the Carouselista ja kuuluisuuden kahleita kuvailevasta I'm a Marionettesta.
Minimusikaalin vastaanotto ei ollut varaukseton. Yleisö odotti hittikavalkadia, ei tuntematonta uutta materiaalia, ja ehkä tähteyden kritisoiminenkin koettiin kummalliseksi. Musikaalin kappaleetkaan eivät tainneet tavoittaa Abban suosituimpien hittien kepeyttä, ja vain kolme niistä päätyi lopulta levylle asti. Get on the Carousel onkin tätä nykyä kuultavissa vain Abban Australian-kiertuetta taltioineessa elokuvassa Abba the Movie (1977), eikä siinäkään kokonaan. Thank You for the Music puolestaan on myöhemmin naiiviudestaan huolimatta noussut yhdeksi aikamme yhteislauluista, ja I Wonder lunasti paikkansa myös yhdellä Abban 1990-luvun "toisen tulemisen" kokoomalevyistä.
Minimusikaalin levytetyistä kappaleista tuntemattomimman osa langennee siis I'm a Marionettelle (albumilta The Album), vaikka se lieneekin niistä vahvimpia. Kappale on teatraalinen, sirkusmainen. Sen sanat kuvaavat kuuluisuudessa kuin marionetti naruissaan pyristelemistä - "yet I feel like I'm an outward bound, pushed around, refugee". The girl with the golden hair, Kultakutri, on tuotteistamisen uhri - "and somebody taught me how to talk, how to walk, how to fall" - eikä hänen ole enää mahdollista ilmaista omaa tahtoaan - "like a puppet with no will at all". Tähteys on löytynyt, mutta se onkin vain loputtomia kuvaussessioita, joissa ei negatiivisille tunteille ole sijaa: "Look this way / just a little smile / that's what they say / You'll look better on the photograph / if you laugh / that's Ok!"
Mikään Kristina från Duvemåla - eikä ihan Chesskään - Abban Kultakutrii-musikaali ei ole, mutta esimerkiksi juuri I'm a Marionettessa on kuultavissa paljon sellaista, mikä Anderssonin ja Ulvaeuksen myöhemmässä tuotannossa on keskeistä. Sähkökitara kannattelee melodiaa kuin 1970-luvun alun rockmusikaaleissa - ja yllättäen myös klassisemmassa Kristinassa. Ja vaikka minimusikaalin tarina on lyhyt ja köykäinen, siinä on kuitenkin koskettavuutta, joka esimerkiksi höyhenenkevyestä Mamma Miasta! jää uupumaan. Joskus onkin mielenkiintoista uumoilla, millainen musikaali Kultakutrin tähteyden tavoittelusta olisi tullut, jos se olisi päätetty jatkaa täyteen mittaan.
Marionetti on myös vuonna 1977 Neuvostoliitossa ilmestyneen laulu- ja soitinyhtye Abban LP:n kansikuvassa. Kenguru, taksi, lentokone ja kiireisenä pinkova reportteri viittaavat puolestaan samaisen vuoden Australian-kiertueeseen ja sen aikana kuvattuun elokuvaan Abba the Movie.
(Muun muassa minimusikaalin faktat on tarkistettu Carl Magnus Palmin teoksesta Abba the Story - berättelsen om supergruppen (2008).)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti