3. Fanipostia Rutger Gunnarssonille
En tiedä, käsitetäänkö yleisesti, miten paljon enemmän Abbassa oikeastaan olikaan jäseniä kuin ne neljä julkikuvaa, joihin bändi henkilöityy. Suurin osa bändissä työskennelleistä studio- ja keikkamuusikoista oli samoja koko Abban aktiiviuran ajan ja jatkoi ja jatkaa edelleen yhteistyötä Anderssonin ja Ulvaeuksen kanssa myös Abban jälkeen.
Ironista tai ei, mutta käsittääkseni Ruotsinmaata viime vuosina nimellä The Original Abba Orchestra kiertänyt yhtyekin on nimenomaan Abban entisen taustabändin projekti.
Yhtään väheksymättä Benny Anderssonin upeaa melodian- ja harmonioiden tajua ja sävellystyötä on myönnettävä, että jos olisin taipuvainen kirjoittamaan ihailijakirjeen, se ei lähtisi kellekään neljästä pääjäsenestä. Sen saisi Abban basisti. Nimittäin: Abbassa melkein kaikkein parasta on se, miten basso kulkee (ja nimenomaan kulkee) tanakkana ja itsevarmana ja kannattelee koko kappaletta niin, että jos bassostemman ottaisi pois, jäljelle ei jäisi juuri mitään. Basisti ja sovittaja Rutger Gunnarsson onkin Abban erinomaisen taustabändin kiistaton tähti.
Näin 1990-luvun puolivälissä tv-dokumentin, jossa vaatimattoman oloinen Gunnarsson kertoo rauhallisesti urastaan: ei, hänelle ei makseta Abban tuotannosta royalteja, koska melodia- ja sointukulut eivät ole hänen kynästään, ja jos hän onkin sovittanut studiossa bassolleen tajuntaa laajentavan hyvän stemman, se on vain ollut osa hänen kuukausipalkattua työtään Polar-levy-yhtiön studiomuusikkona.
Mutta kun Gunnarsson sitten itseään korostamatta alkaa soittaa bassolla Abban ainoan Yhdysvaltain listaykkösen ja suurimman hitin bassokuviota, sävelkorvaton puolikuurokin tajuaa välittömästi, että koko kappale on tässä, yhdessä bassokulussa.
Erinomaisen etualainen ja tärkeä basso on myös esimerkiksi kappaleessa My Mama Said (1974, albumilta Waterloo).
Kappaleen teini-ikäinen protagonisti on ahdistuneen alistunut äitinsä tiukan käskyvallan alle ja tilittää elämäänsä: "Tried to sneak out without saying / with my loudest record playing / oh, my mama said / look at this, you haven't done your bed / my mama said / that's a thing that you should do instead." Puhuja onnistuu kuitenkin välillä livahtamaan ulos ystävänsä kanssa, mutta aamulla on vastassa sama vanha virsi: "In the morning she said listen / oh I felt like in a prison."
Kappaleen koko äänimaailma on jollain tapaa tukkoinen ja tiukka kuin paralleelina puhujan kokemuksille. Ainoastaan basso kulkee vapaammin ja potkii kuin irti pääsemäisillään, synonyyminä kertosäkeen toivomukselle "how I wanna live my life, la la la la la life". Ja sitä kuljettaa taitava, sitoutunut, ihana Rutger Gunnarsson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti