Kirjoittaja analysoi kaksikymmentä subjektiivisesti kiistatta parasta
musiikkikappaletta ruotsalaiselta, noin vuodesta 1972 noin vuoteen 1982
toimineelta laulu- ja soitinyhtyeeltä tähän kohdistuneen ihailunsa
kaksikymmenvuotisjuhlavuoden päätteeksi. Kappaleet eivät ole missän
erityisessä järjestyksessä, paitsi että jos ne kuuntelee tässä
järjestyksessä Spotify-soittolistassa, saman tyylikauden tai levyn
kappaleita ei pitäisi tulla peräkkäin.
1. Ei kahta ilman kolmatta
Two for the Prize of One (1981 levyltä The Visitors)
on harmonisesti yksi Abban parhaita. Benny Anderssonin piano, Björn
Ulvaeuksen lead vocal ja Agnetha Fältskogin ja Anni-Frid Lyngstadin
stemma soivat yhteen, peilaavat toisiaan, kuulostavat kauniilta. Kappale
on yksi Abban viimeisimpiä, ja ehkä siinä, kuten muissakin viimeiseksi
jääneen LP:n kappaleissa, on jotakin alavireistä, melankolista tunnetta
siitä, miten hauskanpito on tulossa loppuunsa. Kappaleen tarinassa on
kuitenkin niin hykerryttävä koukku, että jälkimaku ei ole karvas.
Two for the Prize of One kertoo sääliä hrättävän, surkuhupaisan tarinan metroaseman siivoojasta, joka etsii elämäänsä rakkautta senssipalstoilta. Miehen huomion kiinnittää ilmoitus, joka lupaa kaksi tyttöä yhden hinnalla: "If you dream / of the girl for you / then call us and get two / for the prize of one. / We're the answer / if you feel blue --."
Two for the Prize of One kertoo sääliä hrättävän, surkuhupaisan tarinan metroaseman siivoojasta, joka etsii elämäänsä rakkautta senssipalstoilta. Miehen huomion kiinnittää ilmoitus, joka lupaa kaksi tyttöä yhden hinnalla: "If you dream / of the girl for you / then call us and get two / for the prize of one. / We're the answer / if you feel blue --."
Voisiko ironia enää enempää viiltää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti