Modernin naisen mahdottomuudesta - Abban parhaat kappaleet osa 6

Kirjoittaja analysoi kaksikymmentä subjektiivisesti kiistatta parasta musiikkikappaletta ruotsalaiselta, noin vuodesta 1972 noin vuoteen 1982 toimineelta laulu- ja soitinyhtyeeltä tähän kohdistuneen ihailunsa kaksikymmenvuotisjuhlavuoden päätteeksi. Kappaleet eivät ole missän erityisessä järjestyksessä, paitsi että jos ne kuuntelee tässä järjestyksessä Spotify-soittolistassa, saman aikakauden tai levyn kappaleita ei pitäisi tulla peräkkäin.

6. Modernin naisen mahdottomuudesta

Sain jostain - todennäköisesti luettuani vuosikymmenen verran 1970-luvun viikkolehtiä mummoni vintillä eräänä sateisena kesänä - sellaisen käsityksen, että 1970-luvulla aktiivisen, omaehtoisen ja täysivaltaisen naisen merkki oli se, että hän oli ottanut avioeron miehestään. Abban Agnethankin kuvailtiin lehdistössä löytäneen aivan uuden energian sen jälkeen, kun Ulvaeus ja Fältskog olivat lakanneet olemasta aviopari.

Agnethan kohdalla tällainen uusi, riippumaton naiseus ei kuitenkaan kantanut kovin pitkälle, sillä Ulvaeuksen löydettyä uuden kumppanin vain viikko avioliittonsa päättymisen jälkeen ja Abban hukutettua "surusilmäisen" Agnethan siniharmaaseen luomiväriin ja pehmennettyihin kuviin promovideoillaan itkemään milloin minkäkin kadotetun rakkauden perään median kuva Agnethasta jäi pysyvästi hauraaksi, hylätyksi tulleen erakon kuvaksi. Tämä tapahtui aivan 1980-luvun alussa.

Vuonna 1975 Abbakin oli tehnyt oman kannanottonsa uuden itsenäisen naisen kysymykseen. Kappale Hey, Hey Helen (albumilta Abba) antaa ymmärtää, että nimenomaan nainen on ollut erossa aloitteellinen -  "So at last / you're free / it's the way you wanted it to be /" - ja sitten kysyy tältä, minkä hinnan tämä maksaa siitä, että saa olla ajanmukainen nainen: "And the prize / you pay / to become a woman of the today / --."

Alkuun Hey, Hey Helen vain kysyy - Satuttaako se, että lapset itkevät isän perään? Pärjäätkö omillasi? Surettaako aiemman elämän menettäminen? - ja kannustaa: "But you're right / you had to take a second chance / so you fight / to find your freedom." Helenin myös vakuutetaan pärjäävän: "Can you make it alone? / Yes you can."

Lopussa kuitenkin sävy vaihtuu. Helenilta ruvetaan kyselemään, mikä häntä vaivaa ja eikö hän tiedäkään, mitä tekisi. Vakuuttelut omillaan pärjäämisestä lakkaavat. Vaikka kappale ei otakaan selvää kantaa, jää tunne, että Helenille käy kuin Agnethalle: hänen ei anneta kasvaa itselliseksi ihmiseksi, vaan annetaan ymmärtää, että sisimmässään hän kuitenkin katuu ratkaisuaan. Fältskogkin joutui vielä parikymmentä vuotta avioeronsa jälkeen vakuuttelemaan omaelämäkerrassaan, että vaikka lehdistö on maalannut hänet hylättynä ja jätettynä, häntä ei ole koskaan jätetty. Hän on jättänyt.

"Viime aikoina on eronnut Agnetha Fältskog antanut myös rajuja lausuntoja lehdille naisasiasta. Ei pidä pelätä! Maailman seksikkäin takapuoli ei ole liittynyt feministeihin vaan ajaa pelkästään omaa naisasiaansa. Suoraselkäisesti." (!) Jokin suomalainen viikkolehti maaliskuussa 1979.